Seurasin osan tilaisuudesta netin kautta ja olin vaikuttunut. Toimin koulumaailmassa enkä voi kuin ihmetellä, miten lujassa jako ns. hyviin ja ns. huonoihin opiskelijoihin elää arjen työssä. Minusta arvonantoa on se, että heitetään tuo ajatus romukoppaan ja hyväksytään tosiasia (kts. esim. temperamenttitutkimus) opiskelijoiden kyvyistä olla hyviä monin eri tavoin eikä vain koulun laajalti tarjoaman "hyvän oppilaan" käyttöliittymän kautta. Reitti parempaan voisi kulkea asenneilmaston muutoksen kautta paljon nykyistä monipuolisemmin opiskelijoiden erityisyyden huomioon ottaviin oppimismenetelmiin. Olet tärkeällä asialla. Lykkyä!
Heikki Honkala (http://leppoistaminen.blogspot.com)

PISA-tutkimus hellii Suomea vain ja ainoastaan sen vuoksi, että täällä panostetaan oppimiskyvyiltään tai haluiltaan heikompiin oppilaisiin. HYvänä oppilaana olemiseen riittää taas kohtuullisen hyvä muisti ja halu pänttäämiseen. Koulussa siis opitaan muistamaan, kuten myös korkeakouluissa. Ei siis ihme, että virka- ja poliittinen eliitti ei pysty tekemään edes alkeellista SWOTia:

http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/swot2.html

http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/swot.html

Jäin itse kaipaamaan v. '92 koulutaipaleeni aloittaneena erilaisia koulukerhoja. Lapsille enemmän harrastustoimintaa kouluihin, "lukio" siis luokka-asteet 10-12/13 pakolliseksi, vähemmän yleissivistävää tietoa ja enemmän valinnaisia, jotka korvaavat 9 tai 12 vuoden yleissivistyksen. Valinnaisilla tarkoitan, että jos lapsi tahtoo taiteen pariin niin antaa valita taiteen matikan sijaan tai jos lapsi haluaa tiedemieheksi niin antaa valita puutöiden sijaan matikan (mitä järkeä takoa vasaraa monta vuotta putkeen, jos voisi laskea matikkaa?). Aiemmin mainitsemani koulukerhot ovat varmaan se parhain asia amerikkalaisesta koulusta? On matikka-, urheilu-, väittely-, AV-, homo-hetero-liittoumakerhoja jne jne. Opettajille paremmat palkat ja "ylitöitä" lasten kanssa perustuntien jälkeen. Ja näitä ryhmiä ei todellakaan pidä ulkoistaa urheiluseuroille, jolloin ei ole muita kerhoja kuin juuri urheilukerhoja tai jatkiksia, kuten niitä kutsutaan LOL

Vuosituhannen vaihteessa yläasteella ollessani, meillä taisi olla jopa yksi opettaja, joka teetti meillä oppimistyyli -testejä, kertoi palautteenannon hampurilaisesta ja teetti rentoutusharjoituksia (vai oliko se vain sen kerran?). Sellaisia opettajia olisin kaivannut lisää.

Ja peruskoulupäivä lyhyemmäksi, jotta koulukerhot eivät veny iltaan saakka. Näin myös uudelleenmietintään, onko kaikki opetettava todella niin tärkeää kuin luullaan.

Uskon että tulevina vuosikymmeninä ollaan valmiita toteuttamaan hyvinkin kokonaisvaltainen peruskoulujärjestelmän muutos. Meillä on paljon ymmärrystä ihmisyydestä ja kommunikaatiosta, sellaistakin tietoa jota emme ainakaan toistaiseksi ole osanneet sisällyttää koulumaailmaan.
Mitä todella haluamme opettaa lapsille ihmisenä olemisesta? Liikunnan, taiteiden ja mediakasvatuksen osuutta tulisi radikaalisti lisätä, kuten myöskin vanhempien osallisuutta koulumaailmaassa. Kun maailma on avoin ja arvoiltaan kylmä, tulisi lapsille antaa täysipainoisemmat eväät! Tai Pekan sanastoa käyttäen: rikkaan vuorovaikutuksen syntyminen on turvattava jokaisen oppilaan kohdalla.

Pakko kait se on heittää oma panoksensa soppaan, kun tuntuu että keskustelu on yllättävän vähäistä. Kaikki Suomen resurssit kuluvat varmaankin bigbrother:n foorumeilla.

PISA-tutkimus tulokset ovat mielestäni vaaraksi Suomen koulutusjärjestelmän tulevaisuuden kehitykselle. Päättäjät keräilevät hymyssä suin kehuja maailmalla ja kuvittelevat, että asiat ovat erinomaisessa kunnossa.

Peruskoulun suurimpia haasteita on mielestäni sen ikäsidonnaisuus ja ympäröivä suorittamis lähtöinen yhteiskunta. Kaikille varmasti selvää, että ihmisen kehityskaari on meillä jokaisella täysin erinlainen. Toinen oppii lukemaan ja kirjoittamaan 5 vuotiaana ja toiselle se teettää ongelmia vielä 8 vuotiaanakin. Silti kaikki laitetaan samaan putkeen ja 9 vuotta myöhemmin ulostetaan samaan aikaan. Mikäli joku uskaltaa laittaa lapsensa koulupolulle, vaikka vuoden myöhemmin, niin naapurithan on heti hoksanneet että naapurin Kalle taitaa olla tyhmä. Kaikki Kallen kaveritkin varmasti saavat sen tietää, vaikka heistä Kalle olisi kuinka sosiaalinen ja mukava. Vaikka jonkun kehitys tapahtuisi hieman hitaammin, niin se ei välttämättä kerro mitään henkilön lahjakkuudesta. Järjestelmämme kuitenkin tappaa sen todella tehokkaasti. Mikäli sinulle kerrotaan 9 vuotta, että sinusta ei ole mihinkään, niin lopputulos on varmasti kaikkien tiedossa. Ihminen kehittyy kuitenkin sellaiseksi millaiseksi itsensä näkee.
Itselleni oli suuri yllätys kuulla, että ADHD ja ADD eivät ole lääketieteellisesti sairauksia, vaan diagnoosi siitä, että henkilö ei sovellu helposti yhteiskunnan luomaan putkeen. Eihän se 4:n tuuman paska mahdu 2:n tuuman putkeen. Kiitokset äskeisestä lausahduksesta entiselle opettajalleni, joka melkein onnistui tappamaan itseluottamukseni ikuisiksi ajoiksi.

Opettajille haluaisin jakaa suurta arvostusta. Nykypäivänä sekin on kääntynyt lähinnä kateellisuuteen opettajien kesälomista. Opettajat kantavat kuitenkin joka päivä todella suuren vastuun. Heiltä yksi ajattelematon lausahdus voi heijastua oppilaan loppuelämää tai vastaavasti oikeaan paikkaa annettu kannustus voi kantaa loppuelämän. Jos se ei ole suuri vastuu niin mikä on?

Sitten peruskoulun jälkeinen koulutus on taas ihan oma maailmansa. Sielläkin menee paperilla hyvin. Insinöörejä ja kaikenlaisia maistereita valmistuu järjettömiä määriä. Valmistuneiden joukossa on varmasti paljon ammattitaitoisia ja työelämään valmiita ammattilaisia, mutta myös paljon ammattilaisia paperilla, mutta huono sillä paperilla on töitä tehdä.
Opiskelijoiden tavoitteet ovat monesti sidonnaisia suoraan opintopisteiden suorittamiseen. Opiskellaan, mutta oppiminen on toissijainen asia. Oppilaitoksetkin tuntuvat monesti keskittyvän siihen, että mahdollisimman monelle opiskelijalle saadaan paperi käteen niin saadaan rahaa.

Kuinkahan paljon menetetään 18-30 vuotiaiden resursseja työelämästä sen takia, koska opiskeluelämä on mukavaa?

Mielestäni suurimman osan koulutuksesta voisi rikkoa pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Ei tarvitsisi opiskella niin paljoa turhaa. Oppisopimus koulutusta pitäisi kehittää edelleen ja ottaa vahvemmin yrityksiä mukaan vastaamaan koulutuksesta.
Miksi työnhakijalla pitää olla maisteri tutkinto tai vastaava, jos yritys kouluttaa kuitenkin uudestaan ja pohjatiedoiksi riittäisi 10% maisteritutkinnon sisällöstä? Työllistäjä voisi määritellä pienemmistä kokonaisuuksista tarkemmin työnhakijalta vaatimansa pohjatiedot.

Noh, jokoshan se avautuminen riittäis. Suuret kiitokset kaikille tänne asti jaksaneille. Mielellään kuulisin kommenttia onko tekstissä mitään ajatusta, vai puuta, heinää ja paperia?

Jani tämä tekstisi kohta kertoo, ettet ole ymmärnyt, mistä koulutuksessa on kyse:

"Miksi työnhakijalla pitää olla maisteri tutkinto tai vastaava, jos yritys kouluttaa kuitenkin uudestaan ja pohjatiedoiksi riittäisi 10% maisteritutkinnon sisällöstä?"

Korkeakoulu EI OLE ammattikoulu.

Tuo lainaamasi kohta nyt oli ehkä turhan provokatiivinen, ja ei varmasti koske osaa korkeakoulututkinnoista missään määrin. Ymmärsitkö muuten mitä asialla hain? Niin ja anteeksi kirjallisen ilmaisuni kömpelyyttä=)

Voisitko Lauri kertoa minulle mistä koulutuksessa on kysymys, kun en sitä mielestäsi ole ymmärtänyt? Korkeakoulutuksen päämääriä voisit myös minulle avata, jos mahdollista. Itse olen ymmärtänyt koulutuksen yleisimmäksi päämääräksi hankkia valmiudet harjoittaa ammattia.

Peruskouluopetuksessa pitäisi ottaa huomioon nimenomaan yksilön tarpeet, mitä toiveet Pisa-tutkimuksessa menestymisestä ei missään nimessä edesauta. Olen itse henkilökohtaisesti vähän kahden vaiheilla siitä, suoritanko aineenopettajan pedagogiset opinnot vai en. Ainakin aion odottaa useamman vuoden, että myös opettajankoulutus muuttuisi. Tai siis eihän sekään itsestään muutu vaan tarkoitan, että mukana olisi riittävästi jengiä, jotka ovat valmiita taistelemaan muutosten puolesta opettajakoulutuksen puutteita vastaan! Tuossa nykyisessä muodossaan pedagogiset opinnot eivät palvele minua yhtään, koska en usko siihen juttuun. Opeopiskelijat koulutetaan tekemään tarkat tuntisuunnitelmat ja sitten suorittamaan oppitunteja kuin jotain 100m juoksutreenejä.. Huhhuh. Jatkan mediakasvatuksen opiskelua sivuaineena ja jään seuraamaan tilannetta..